07.03.2010 11:58

Peter Gabriel: Scratch My Back

‘Scratch My Back' -albumi on ensimmäinen osa sarjassa, jossa Gabriel ja muut eturivin artistit tulkitsevat toistensa kappaleita. Saavuttaakseen parhaan lopputuloksen Peter Gabriel värväsi albumin tekoon huipputiimin. Mukana ovat niin entinen Durutti Column jäsen John Metcalfe, tuottaja Bob Ezrin (Pink Floyd ‘The Wall', Lou Reed' ‘Berlin') kuin myös miksaaja-tuottaja Tchad Blake (Suzanne Vega, Sheryl Crow, Tom Waits).

Kumpa joku tulisi ja rapsuttaisi minunkin selkääni. Peter Gabriel on lähtenyt tulkitsemaan toisten biisejä, eikä tällä kertaa ole kyse mistään kevytkenkäisestä coveroinnista vaan miehen tyyliin kunnianhimoisesta projektista, joissa tulkinnat saavat uuden muodon, tunnelmat kääntyvät päälaelleen ja muutenkin meno on paikoin haastavaa. Scratch My Back on ensimmäinen osa laajemmassa sarjassa, jossa artistit lähtevät tekemään vanhasta uutta. Peter Gabriel sopii sarjan lippulaivaksi paremmin kuin hyvin, sillä mies osoittaa, että toisten omaan koskeminen ja sen muokkaaminen voi tuottaa aivan uusia tunnelmia. Uusi tulkinta David Bowien Heroes-kappaleesta aloittaa projektin upeasti.

Projektinsa Peter Gabriel on aloittanut rajaamalla tietyt soittimet kokonaisuuden ulkopuolelle. Rumpuja ja kitaraa mies ei ole kelpuuttanut mukaan laisinkaan. Jo tiettyjen instrumenttien poisjättäminen takaa sen, että alkuperäisteosten sovittaminen on lähtenyt tuoreesta näkökulmasta. Entäs sitten ne alkuperäiset artistit? Kattauksesta löytyy toinen toistaan kunnianhimoisempia biisejä, joiden ympärille rakentuva kokonaisuus on parasta a-laatua. Gabrielin herkät ja henkilökohtaiset sovitukset eivät riko kertaakaan jännitettä, jonka ympärille sävellykset on kiedottu. Jouset soivat kuin taivaan kannen ylle olisi järjestetty kunnon tervetulojuhlat. Toteutus on elokuvamusiikillinen, siksi huomattavan osan ajasta Gabriel on käyttänyt musiikin visualisointiin. Mies tarjoilee kuulijalle fantastisen polun, joka johdattaa kuulijaa tapauskohtaisesti erilaisiin maisemiin.

Elbown Mirrorballin vahvan rumpuryskeen Gabriel on korvannut jousisoittimien uljaalla matolla. Kummankin version tunnelma on ylväs, mutta Gabriel johdattaa omalla intensiteetillään kuulijan lähemmäs kaninkoloa. Tuonpuolinen onkin sitten jo kuulijan vastuulla. Talking Headsin Listening Winds toimii myös hyvin ilman rytmiosaston läsnäoloa. Ihan henkilökohtaiseen top kymppiin alkuperäinen ei yllä, mutta Gabrielin uusi lähestymistapa tekee tästäkin sävellyksestä mielenkiintoisemman. Mies onnistuu kuin onnistuukin raaputtamaan kavereidensa selkää sen verran mukavasti, että tuskin kukaan Gabrielin kohteeksi joutunut ottaa hernettä nenään. Päinvastoin - kiitollinen kehräys kuuluu tänne asti.

Pisteet: *****
Teksti: Jaakko Jäntti
Kuvat: EMI