24.01.2007 18:28

Foo Fighters: Skin & Bones

Skin And Bones on Foo Fightersien ensimmäinen akustinen live-levy, joka taltioitiin kolmena iltana Los Angelesin Pantages –teatterissa. Mukana on myös uusia versioita In Your Honor –albumin akustispitoiselta kakkoslevyltä sekä ainutlaatuisia versioita bändin klassikoista. Bändin lisäksi mukana vierailijoina mm. ex-kitaristi Pat Smear.

Jos joku niin Los Angelesin Pantages -teatteri on varmasti ultimaalisen oivallinen paikka heittää keikkaa. Viime vuoden elokuussa kyseisessä teatterissa nauhoitettu Skin & Bones esittelee aidosti syvällisemmän ja tunteiltaan avoimemman Foo Fightersin. Ei olisi arvannut Nirvanan Nevermindin aikoihin, että rosoisen vaihtoehtobändin aggressiivisesta ja omituisesti virnuilevasta rumpalista sukeutuu multi-lahjakas biisintekijä ja persoona. Julkisuudessa melko hillitty Dave Grohl tuo oman persoonallisuutensa esille ensisijaisesti musiikin voimalla. Ja siinä missä nyanssit bändin virallisilla levyillä jäävät usein massan alle, semi-akustisella live-keikalla elementit loksahtavat kohdalleen ja kuuntelija on myyty.

Otetaan esimerkiksi kaksi vastakohtaista tulkintaa: bändin toiselta The Colour and the Shape -levyltä löytyvä mahtipontinen My Hero pitää oman alkuperäisen elementtinsä, mutta jää säkeistöissä tarkoituksella tunnelmalliseksi palaksi kun taas There Is Nothing Left to Lose -levylltä löytyvä Next Year kasvaa läpimitaltaan täysikasvuiseksi semi-balladiksi omassa karsinassaan. Sopivasti amerikkalaiseen makuun jälkikäsittelyssä paisuteltu äänimaailma tuntuu sen verran kokonaisvaltaiselta elämykseltä, että väkisinkin tulee kademieli paikalla olleita onnellisia kohtaan. Eihän se nyt näin hyvältä ole voinut livenä millään kuulostaa, eihän?

Foo Fighters ja koko tuotantoryhmä pelaavat erittäin hyvillä korteilla. Aivan silkasta onnesta pelipöydässä ei liene kysymys, sillä Skin & Bones on kuitenkin monen illan ja monen rankkaamisen lopputulos. Studiossa raidat on jälkikäteen kuunneltu useammin kuin kerran. Äänittäjä ja miksaaja Nick Raskulineczille luulisi löytyvän töitä tämän lätyn jälkeen. Jos levyltä haluaa hakea kohokohtia niin niitä löytyy kuuntelemalla bändin ja yleisön vuorovaikutussuhdetta. Dave ja kumppanit pitävät lavalla tapahtuvan toiminnan mielenkiintoisella tasolla ja yleisö palkitsee bändin. Ilmassa on jotain elämää suurempaa. Daven väkinäinen rykiminen Best Of Youssa on ehkä ainoa hieman kokonaisuutta rikkova railo muuten siloisella tiellä, mutta annettakoon se anteeksi. Ylärekisteriin kipuaminen voi olla joskus raskasta puuhaa. Levyn vikaksi tarkoituksella jätetty Everlong saa yleisön sekä Pantages -teatterissa että kotona pähkinöiksi. 

Teksti: Jaakko Jäntti
Kuvat: SonyBMG