19.02.2007 11:38

Apulanta: Eikä vielä ole edes ilta (Levy-yhtiö)

Yli kymmenen vuotta suomalaisen rockin ykkösketjussa ollut Apulanta jaksaa vieläkin innostaa rokkikansaa. Uusi levy "Eikä vielä ole edes ilta" on viihtynyt mukavasti Suomen virallisella listalla, ja levyltä julkaistu sinkku "Koneeseen kadonnut" on sekin ollut melkoinen suksee niin Voicella kuin virallisella sinkkulistallakin.

Apulannasta on tullut kuin varkain  Yön raskaampi pikkuveli. Vuosi vuodelta yhä syvemmälle suomalaiseen makuun sukeltanut trio on liimautunut niin syvälle nuorison tajuntaan, että uudet levyt ovat enemmän traditioissa kieriskelevää pakkopullaa kuin jotain uutta ja ihmeellistä. Apulannan kohdalla kyseessä on institutionaalisiin mittoihin paisunut bändi, jonka tekemisiä tai biisejä on perin vaikea arvioida kovin syvällisellä pieteetillä. Ja miksi pitäisi, sillä jässikät ovat vielä monien vuosien ja tuhansien keikkojen jälkeenkin tosissaan, ja se on melko harvinaista nykypäivän rock-piireissä. Uudellakin levyllä kaikkien sävellysten takana on bändin nokkamies Toni Virtanen, jolla on selvästi tajua hyville (ja suomalaiseen makuun sopiville) sävellyksille. Kaiken keskipisteenä ja ultimaalisena voimalähteenä on sanoitusten lisäksi toimivat kertosäkeet, ja niitä bändi viljelee runsaasti myös uudella levyllä. 

Trio on sisäistänyt rockin lainalaisuudet kerrassaan mainiosti ja jättänyt pyörän keksimisen aivan muille orkestereille. Uudella levyllä mennään taas kerran eteenpäin tarinoiden voimalla. Konsepti on perin konstailematon: rankan kitarariffin jälkeen tulee seesteisempi säkeistö, jossa tarinalle luodaan perusrunko. Draamallinen kliimaksi koetaan kertosäkeiden helposti omaksuttavissa sävelkuvioissa, joista on helppo palata takaisin tarinan pariin. Toni vie oman luomisvoimansa äärimmilleen mukavasti eteenpäin soljuvassa Näytelmä -biisissä, jonka sisältö itsessään peilaa Apulannan musiikin draamallisia lainalaisuuksia.

Vaikka Apulanta on jo dinosauruksen iässä, tarjoaa sen moneen otteeseen esille tuotu maailma aina uusia yllätyksiä. Nuo yllätykset on sijoitettu huolella sävellettyihin ja ammattitaitoisesti sovitettuihin biiseihin, joita kuunnellessa sisäinen angsti saa aivan uusia ulottuvuuksia. Mutta on uudessa levyssä omat heikkoutensakin. Ne löytyvät samasta kasasta kuin vahvuudetkin. Eikä vielä ole edes ilta on yksinkertaisesti kopio bändin aiemmasta tuotannosta. Muutamia vivahteita lukuunottamatta levyltä puuttuu yllätyksellisyys. Kaikki on tehty varman päälle, ja uusia ulottuvuuksia tehokkaasti karttaen. Lopputuloksena on sisäsiittoinen paketti, joka toimii mutta ei pääse yllättämään viatonta kuulijaa. Varmaa kuitenkin on, että nämäkin biisit saavat ensi kesän festariyleisön laulamaan kertosäkeitä innolla mukana. Allekirjoittaneelle kolahti parhaiten levyn loppupuolelle sijoitettu Nimensä alle sekä Ylijäämävalumaa. 

Pisteet: ***½
Teksti: Jaakko Jäntti
Kuvat: Levy-yhtiö

Osta Apulannan uusin levy täältä