12.01.2010 12:35

V for Violence - tummaa, raskasta, gothgorea

Uuden vuoden karkeloiden myötä valokeilaan osuu uusi tarkastelun arvoinen bändi. V For Violence on saanut äskettäin valmiiksi debyyttialbuminsa, joka on otettu vastaan oikein mukavasti niin median kuin konserttipaikkojenkin puolesta. Musiikki on, kuinkas muutenkaan, tummaa ja raskasta, sanat suoria ja aggressiivisia. Seassa on niin paljon kirosanoja, että itse Eminem olisi ihmeissään.

V for Violence

Bändin keulakuva Jay Tan, joka toimii pääasiallisena biisinikkarina, laulajana, graafisena suunnittelijana ja poppoon Ville Valona. Tan raotti verhoja yhtyeen ja sen toiminnan edestä. Vaikka yhtye onkin nuori ja kokematon, on sillä pokkaa mennä jonon jatkeeksi jo tunnettujen metallinimien joukkoon. Onko kyseessä ylimielinen, kesään mennessä unholaan painunut juttu, vai onko Suomen pimeä valtaistuin saamassa uuden perijän?

Hey Jay, kuinkas hurisee?
Hyvin menee… Kiitoksia kysymästä.
Millaista oli soitella Hardcore Superstarin kanssa?
Itse asiassa teimme heidän kanssaan kaksi keikkaa. Homma meni, sanoisin jopa että erittäin hyvin. Turussa ei ollut kovinkaan paljoa yleisöä, mutta hyvin se meni. Ja varsinkin keikan jälkeen. Se mitä tapahtuu kun ympärillä on paljon tyttöjä… Tiedäthän. Olemme vielä niin uusi bändi, että moni ihmisistä tuli paikalle vaan katsomaan että mikäs ihme tämä on… Meille homma oli oikein hyvä, koska lämppäsimme hyvää bändiä.
Debyyttinne ilmestyi äskettäin. Mitkä fiilikset ovat nyt? Millaista palautetta levyn tiimoilta on tullut?
Se on vähän kun lapsen saaminen. Paljon tapahtuu koko ajan ja pää on pyörällä. Onhan se outoa. Olimme Rumbassa ja Suessa, lisää tulee myöhemmin ja koko ajan organisoidaan lisää. Olemme pienen levymerkin alaisuudessa, joten asiat eivät aina mene niin kuin toivoisi.
Oletko henkilökohtaisesti tyytyväinen levyyn?
Totta kai! Ei voi olla kuin tyytyväinen, vaikka usein näillä ensilevyillä on todella vanhaakin materiaalia. Tämä levy on kuitenkin meille iso juttu. Ja vaikka osa kappaleista onkin melko vanhoja, ei se tarkoita silti ettenkö pitäisi niistä.
Kun säveltelit noita kappaleita, kävikö ikinä mielessä että jonain päivänä niitä olisi koko levyllinen?
No… Uskoisin, että kaikki musiikkia tekevät uskovat enemmän tai vähemmän siihen, että jonain päivänä kappaleensa saa levyllekin. Mutta jos katsoo kokonaiskuvaa, niin tarkoituksena ei ollut tehdä vain läjää kappaleita, jotta pääsee levyttämään.
Uskotko inspiraatioon?
Toki, totta kai.
Millainen prosessi säveltäminen on sinulle?
Kuten sanoin, osa noista kappaleista on melkoisen vanhoja. Tuolloin en edes harkinnut tarttuvani mikin varteen. Soittelin vain kitaraa. Mutta puhuin parhaiten englantia (nauraa) ja totuin olemaan mikrofonin takana. Toki kirjoitan biisejä ja soitan yhä kitaraa, joten sanat ja musiikki syntyvät samaan aikaan. Ennen musiikki valmiina ennen sanoituksia.
Kuka säveltää musiikin?
Minä ne tälle levylle suurimmaksi osaksi tein. Ja sitten myös Nikki Sixxin kaksoisolento-kitaristimme(nauraa). Hän säveltää myös.
Levyn nimi The Cult Of V. Kuulostaa kovin itsevarmalta…
Kuulostaako? Ei sen ole tarkoitus siltä kuulostaa. Pointtimme oli tuoda jotain uutta. Musiikkimme ei ole niin normaalia, varsinkaan täällä pohjolassa. Toki siinä kuuluvat esimerkiksi HIMin ja 69 Eyesin vaikutteet, mutta suurimmat vaikutteet tulevat rapakon takaa USA:sta. Joten… Sanoisin että myös V:n kultti tulee myös, kuin jokin outo lintu…
Miten sitten bändinne eroaa muista? Miten musiikkinne se on ainutlaatuista?
En tiedä haluanko edes sanoa näin, mutta en usko että monetkaan yhtyeet sekoittelevat näin monia asioita yhteen. Kuten esimerkiksi goottirokkia tai mitä nyt siksi kutsutaankaan, joidenkin mielestä vaikka The Rasmusta. Me kuitenkin sekoitamme siihen melkoisen aggressiivista ja myös melankolista tyyliä. Ja ainakin teemme sen toisista poikkeavalla tavalla, joten se ero kai on.
Suomalainen vaihtoehto- ja heviskene ovat ehkä maailman tunnetuimmat. Miltä tuntuu olla osa sitä? On varmaan melko haastavaa, varsinkin aloittelevalle yhtyeelle…
Yeah, mutta sanoisin - haluamatta kuulostaa itsekkäältä - ettei meillä ole kauheasti kilpailua. Kaltaistamme musiikkia eivät juurikaan muut esitä. Esimerkiksi Children Of Bodomilla on oma juttunsa. En pidä heitä kilpailijoinamme, eikä sillä ole mitään väliä että onko uusi bändi vai ei.
Teitä verrataan väistämättäkin muihin artisteihin. Haittaavatko Ville Valo -vertauksia sinua?
Eivät ne kuitenkaan niin haittaa. Hän on ihan ok näköinen kaveri, eikä äänessäkään ole valittamista. Useimmiten meitä verrataan Slipknottiin ja Villeen. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei se ollut tarkoituksemme.
Entä mikä on tämä genre, johon teitä laitetaan? Gothcore?
Ennen kun meillä oli levytyssopimusta Silke (bändin PR-manageri) ja rumpalimme Mr Kunt, joka soitti siihen aikaan Stereo Junksissa, tunsivat toisensa. Kun Silke kuuli materiaaliamme kutsui hän sitä Gothic Hardcoreksi. Emme olleet ajatelleet asiaa aikaisemmin, mutta kun kuulimme tuon määritelmän… Silke ei taida edes tietää, että otimme määritelmän häneltä (nauraa). Musiikissamme on myös melankolisen doom rockin elementtejä, kuten Charonilla ja Himillä. Core tulee hardcoresta ja ihan totta, välillä mennään kovaa!

Mikä on henkilökohtainen mielipiteesi gootti-, emo- ja metalliskeneistä? Onko niillä merkitystä?
Ainoa asia millä on väliä, on hyvä musiikki. En edes tiedä mitä emo on… Jotkut sanovat, että levymme kansi näyttää glamrock-levyn kannelta. Ehkä olen ymmärtänyt väärin mitä glamrock tarkoittaa, sillä itse en näe siinä kauheasti glamia tai emoa. Ainoa millä on merkitystä on hyvä musiikki ja se tulee yleensä sydämestä. En myöskään tykkää matkijoista. Ainakaan jos he eivät matki hyvin.
Minusta levyn kansi näyttää tosi synkältä, ei ollenkaan glamilta. Ehkä enemmän jopa doomilta.
Olen tehnyt levylle melkein kaikki graafiset työt. Ehkä kansi sitten yllättääkin, kun kuuntelet itse levyä. Sen sisältö kun on niin kirjava ja monipuolinen. Mutta juuri sitä hainkin. En halunnut kanteen mitään tyyppiä maski kasvoillaan tai muuta sellaista. Minua tämä muistuttaa enemmänkin vanhoista jazz- ja blues-levyistä.
Miksei kannessa ole muita bändiläisiä?
Enpä tiedä. Onhan se hassua että minä tein kannet ja laitoin siihen vain itseni… Kansi kuitenkin toimii paremmin kun siinä pojottaa vain yksi hahmo, jolla on selvästi jotain mielessään. Toisaalta, teen melko lailla kaiken muutenkin, grafiikat, sanoitukset, haastattelut ja niin edelleen. Ja kun kerran oli hyvä kuva, niin miksei sitä sitten laitettaisi... Toki muistakin on hyviä kuvia, joten ehkä seuraavaa levyä komistaa joku muu… Ehkä käytän silloin kuvaa rumpalista.
Miten muu bändi suhtautuu siihen että sinä olet keulakuvana?
En usko että muut ovat julkisuushakuisia… Luulen että he olisivat vihaisia, jos kansi näyttäisi hölmöltä.
Kannessa lukee myös Volume One. Onko jatko-osa jo tiedossa vai sisältyykö tähän jokin juttu?
Se kuvastaa vain jatkuvuutta. Tykkään Black Sabbathista ja Led Zeppeliinistä, joten tällainen volume-fetissi johtunee heistä…
Kiteyttääkö jokin levyn kappaleista bändinne parhaiten?
En tiedä. Mutta jos on pakko valita yksi, niin se olisi varmaan levyn avausraita. Se valittiin ensimmäiseksi ja luulen, että se antaa meistä parhaan kuvan. Boy Called Fucker oli puolestaan ensimmäinen videomme. Se tehtiin demovaiheessa, noin puolitoista vuotta sitten. Constant Of Death puolestaan valittiin seuraavaksi videoksi siksi, että on ehkä helpoiten lähestyttävä kappaleemme.
Yhdessä biisissä on pätkä Pulp Fictionin soundtrackiltä…
Joo, se sopi siihen mainiosti… Piti vain varmistella kappaleen taustat ja kävikin ilmi että se on perinteinen kreikkalainen melodia.
Kappaleiden nimet ja sanoitukset ovat todella aggressiivisia. Ne antavat teistä todella vihaisen kuvan. Mistä ne kumpuavat?
Johtunee aggressioista. Tätä kysytään usein. Kaadamme vain vihamme kappaleisiin. Usein miten se tarkoittaa asioiden viemistä vähän liian pitkälle, koska se vaan on niin hauskaa. Ei sanoja tulisi ottaa niin tosissaan. Kuka nyt ottaisi esimerkiksi Cannibal Corpsen sanoituksia ihan prikulleen? Ne ovat enemmänkin kuin kauhuelokuvista tai Tarantinolta lainattuja juttuja.
Huolettaako sinua, että joku nuorempi fani saattaa ottaa sanoituksistanne oppia?
En usko tuollaiseen. Jos jollakin on entuudestaan synkkiä mielteitä, niin nämä jutut saattavat vaikuttaa pikkaisen. Mutta pohjat ajatuksille ovat jo olemassa muista syistä.
Myös Saatana ja Paholainen mainitaan usein…
Niinpä, mutta enpä usko että kukaan todella uskoo noihin juttuihin. Ne ovat vain kielikuvia.
Onko olemassa tiettyjä henkilöitä, joille laulujen sanat ovat suunnattu tai joita ajattelit niitä kirjoittaessasi?
Onhan noita…
Voisitko pikkaisen kertoa bändin nimestä? Onhan esimerkiksi elokuva V for Vendetta ja jollantilainen bändi Dial M for Monkey…
(Kaikki nauravat)
No, bändi nimettiin aikoja sitten. Jotenkin siihen piti saada mukaan väkivalta… Nimeä ei tarvinnut päättää ennen kun aloimme oikeasti tekemään levyä. V niin kuin verikosto, se oli viimeinen pisara. Tiesimme aina että nimessä tulisi esiintyä sana Violence, muuta emme keksineet hyvää tapaa tuoda sitä esille. Elokuvan auttoi siinä kovasti.
Oletko hermostunut lavalla?
Ainahan sitä vähän hermostuttaa… Mutta tunne on enemmän aggressiivinen. Taitaa johtua adrenaliinista.
Onko sattunut haavereita?
Oooo!!! USEITA! Liian monia listattavaksi. Hajonnutta lasia ja sen semmoista.
Entäpä bändin historiasta… Miten tapasitte? Levytyssopimus, yhteistyö Silken kanssa…
Minä, Salo ja rumpalimme Mr Kunt olemme koulukavereita. Ollaan tunnettu 14-vuotiaasta asti, kun soittelimme autotallissa huvin vuoksi. Sitten porukat muuttivat muualle ja alkoivat opiskella. Jossain vaiheessa hommat kuitenkin muuttuivat vakavammaksi. Basistin vaihtuessa saimme kontaktin levy-yhtiöön ja Mc Raaka Peehen (Turmion Kätilöt). Hän on hyvä kontakti ja ehdotti, että tekisimme kokonaisen levyn. Silke taasen tuli kuvioihin rumpalimme kautta, jolloin tuumasimme että olisi mukava jos joku hoitaisi mainostamisen…
Mitä te teette bändin ulkopuolella?
Kaksi meistä on töissä. Kolme muuta opiskelevat, tekevät töitä ja soittelevat.

Nyt sitten vähän täsmätietoa: Mikä on oudoin asia Varjossa?
Blackmetal-taustan lisäksi, myös se, että hän edelleenkin soittaa varastetulla bassolla.
Entäpä hauskin asia Mr Kockista?
Hauskin asia hänestä on se miten hän sai nimensä. Nimi ei niinkään viittaa sukupuolielimeen, vaan enemmänkin ihmisulosteisiin…
Söpöin asia Salosta?
Mielettömän isot kivekset. Siis ihan oikeasti järjettömän kokoiset. Ollaan tunnettu pitkään…
Entäpä joku romanttinen asia Mr Kuntista?
En nyt tiedä jutun romanttisuudesta, mutta tämä sattui kerran kun itse olin jo sammunut. Hän paskansi Salon käteen.
Entäpä joku ärsyttävä puoli sinusta?
Olen aina myöhässä!
Uskotko kohtaloon?
En.
Mikä on elämän tarkoitus?
Lisääntyminen, lasten teko… En ole itse vielä ajatellut lisääntyä, mutta luulen sen olevan homman nimi.
Onko sinusta eroa kaupallisella menestyksellä, taiteella ja itseilmaisulla?
Ei välttämättä. Me julkaisimme vasta ensimmäisen levymme, enkä usko että pojat olisivat miettineet raha-asioita. Mielestäni kaikki mikä tässä sivussa tulee, on enemmän tai vähemmän mukavaa. Aloitin bändijutun, koska minulla oli jotain sanottavaa ja jotain soitettavaa. Joten jos saan herkut ja sanomani ulos, niin mikä jottei. Olemme nuori bändi ja löydettävää on vielä nii-in paljon.
Oletko onnellinen?
Kyllä.