11.08.2009 18:21

Kraftwerk avaa torstaina alkavan Flow Festivalin

Tulevana viikonloppuna, elokuun keskellä nyt jo kuudetta kertaa järjestettävä Flow-festivaali laajenee tänä vuonna sekä pituus- että leveyssuuntaan. Helsingin Suvilahdessa viimeiset kolme vuotta pesää pitänyt Flow on saanut käyttöönsä aiempia vuosia laajemman tapahtuma-alueen ja juhlien kesto venyy nyt neljään päivään, kun torstain avajaiskonsertin vetonaulaksi on kiinnitetty legendaarinen nykymusiikin uranuurtaja Kraftwerk.

Hyvästä hengestään ja vahvasta visuaalisuudestaan tunnettu festivaali on lisännyt esiintyvien artistien määrää että kirjoa entisestäänkin. Mainstreamista marginaaliin sujahteleva ohjelmisto tarjoaa keskivertokuulijalle niin viihdettä, vaihtoehtoja kuin uusia haasteita. Päälavan ja telttalavan puitteissa tapahtuva toiminta on tungettu tiiviiseen aikatauluun eikä harmittavilta päällekkäisyyksiltäkään voitane välttyä. Katsotaan millaista kiirettä saa kaikkiruokainen musiikin suurkuluttaja tänä vuonna pitää Flow-festivaalin lavojen välillä sukkuloidessaan.

  Odotettavissa viriili vampyyri viikonloppu

Perjantain ehdoton ykköstärppi on newyorkilainen Vampire Weekend: bändin alkuvuodesta 2008 ilmestynyt esikoislevy oli yksi vuoden parhaista ja ilahduttavimmista äänitteistä, eikä ole mitään syytä olettaa etteikö yhtyeen ilakoiva ja kepeä, afropopvaikutteilla höystetty svengi toimisi myös lavalla. Sen sijaan ranskalaissäveltäjä Yann Tiersen'in tulevan viikonlopun edesottamukset ovat vielä hämärän peitossa; mm. Amélie-elokuvaan musiikin tehnyt Tiersen tunnetaan vaihtelevista esiintymisistään ja kokeiluistaan. Lavealla kädellä ns. 'maailmanmusiikkiin' laskettakoon myös nigerialainen Seun Kuti & Egypt 80 (la) ja Nitin Sawhney (su). Räppärien brittiläiseen kärkikastiin jo 10 vuotta kuulunut Rodney Smith alias Roots Manuva (pe) saa lähes yksin kantaa vastuun festivaalin hip-hop-osastosta, mutta tehnee sen tehtävän vaatimalla vastuulla.

Perjantai-illan telttalavalla päättävä uusiseelantilainen Ladyhawke (alias Phillipa 'Pip' Brown) on mainioilla singleillään ja viimeistään ensilevyllään hurmannut sekä median että suuren yleisön vahvasti kasarihenkisellä tanssipopillaan. Ruotsalaisneidoista ovat Flow'ssa mukana laulaja-lauluntekijä Frida Hyvönen (pe) sekä uusintavierailun tekevä, ihastuttava Jenny Wilson (su). Festivaalin poikkeuksellisen vahvan naisedustuksen valttikortteihin kuulunee myös Lily Allen; mediapersoonaisänsä Keith'in vanavedessä julkisuudessa kasvanut neiti Allen on laulajanuralle lähdettyään onnistunut voittamaan väistämättömät ennakkoluulot ja osoittautunut musiikillisesti vähintäänkin päteväksi tekijäksi, eikä vähiten riehakkaiden esiintymistensä ansiosta. Kun vielä mainitaan nykkiläinen kolmen naisen garage-ryhmä Vivian Girls (la), eikä unohdeta vahvaa kotimaista naisdelegaatiota (mm. Vuk, Pintandwefall, Le Corps Mince de Francoise, Regina), niin voidaankin siirtyä festarin varsinaiseen Grand Old Ladyyn.

Pantterimainen Grace Jones on lauantain pääesiintyjä

Flow'n naiskatraan - tai oikeammin koko festivaalikesän - itseoikeutettu kuningatar on lauantaina päälavan ohjelman lopettava Grace Jones. Nyt 60-vuotias Jones palasi parrasvaloihin viime vuonna julkaisemalla ensimmäisen albuminsa miltei kahteenkymmeneen vuoteen. Hurricane on 80-luvun upeita Compass Point-levytyksiä (Warm Leatherette, Nightclubbing ja Living My Life) henkilökohtaisempi ja kokonaan uudesta materiaalista koostuva äänite, mutta musiikillisesti se jatkaa noiden mestariteosten linjoilla tehokkaalla hybridillään rytmimusiikin parhaista aineksista. Silminnäkijähavainnot ja tallenteet viimeaikaisista keikoista antavat luvan odottaa huikeaa spektaakkelia, ja kun Grace Jones'ia kiertueella säestävä bändikin on huippuluokkaa niin voi olla että katse keskittyy herpaantumatta päälavan suuntaan koko keikan ajan. Ja sen verran hallitseva ja pelottavakin hahmo tuo Grace on, pantterimaisen androgyynissä olemuksessaan, että ainakaan minä en edes uskaltaisi kääntää hänelle selkääni.

Häkellyttävästä näytöshenkisyydestä on puhuttu myös Fever Ray'n (su) live-esiintymisten yhteydessä. Tämä The Knife-yhtyeen solistin Karin Dreijer Andersson'in sooloprojekti on eponyymillä esikoislevyllään saanut osakseen yksinomaan hyväksyvää hyminää ja keväisen Tavastian keikan perusteella levyn synkähköt sävyt saavat kuvituksekseen jotain ennalta-arvaamatonta. Pari vuotta sitten ensilevynsä julkaissut brittiläinen New Young Pony Club (pe) on viettänyt hiljaiseloa ja kadonnut lähes medianäkymättömiin työstäessään odotettua kakkoslevyään.

Tahita Bulmer'in liidaamaa bändiä tuoreempia saarivaltakunnan uusia sankareita edustavat rosoista, mutta stadionmitat täyttävää elektropoppia esittävä White Lies (la), jonka ensilevy 'To Lose My Life' täräytti alkuvuodesta suoraan brittilistan ykköspaikalle, sekä Robbie Furze'n ja Milo Cordell'in muodostama kaksikko The Big Pink (su), jonka aggresiiviselta hypetykseltä brittimediassa ei ole voinut sokeakaan välttyä. Kantaako kehu myös syyskuussa ilmestyvän albumin A Brief History of Love yli, jää nähtäväksi. Molemmat yllämainitut bändit kuuluvat siihen jokotai-osastoon, jonka kohtalona on joko muodostua tuleviksi suursuosikeiksi tai sitten hävitä tutkan ulottumattomiin muutamassa vuodessa. Toistaiseksi tyydymme seuraamaan kykeneekö kumpikaan varastamaan Flow-yleisön sydämiä puolelleen, kuten esim. australialainen Cut Copy teki viime festivaalin aikaan.

Tämänvuotisen Flow'n elektrompaa antia - unohtamatta mahtavaa Kraftwerk'ia - edustavat ainakin The Juan MacLean (la), Heartsrevolution (pe) ja kotimainen Villa Nah (la), sekä tietenkin useat aktit ja DJ:t sisätilojen klubi-illoissa. Ja kun tässä vaiheessa huomaan että olen vielä jättänyt mainitsematta kaksi henkilökohtaista suursuosikkiani Kanadasta - Handsome Furs (la) ja Final Fantasy (su) - lieneekin jo syytä valmistautua kiivaaseen hippulanvingutukseen tulevana Flow-viikonloppuna Helsingin Suvilahdessa.

Festivaalin sivut ja ohjelma: www.flowfestival.com

Teksti: JK Laine
Kuvat: Flow Festival