05.06.2010 01:02

Nine

Nine kertoo elokuvaohjaaja Guido Continista, joka painii hankalan keski-iän kriisin kanssa: uusin elokuva ei ota valmistuakseen ja ihmissuhteet ovat umpisolmussa. Tasapainoillessaan työnsä, taiteensa ja yksityiselämänsä välillä Guidon on selvitettävä suhteensa elämänsä naisiin: vaimoonsa, rakastajattareensa, muusaansa, puvustajaansa ja uskolliseen ystäväänsä, amerikkalaiseen muotitoimittaajan, prostituoituun menneisyydestä sekä äitiinsä.

Oscar-pystejä roppakaupalla haalinut Chicago oli viime vuosikymmenen kovimpia yllättäjiä. Musikaalin suurin ylläri oli Richard Gere, joka suoriutui mainiosti sekä laulu että tanssiosuuksista. Chicagon ohjaaja Rob Marshall yritti uusia oman lempilapsensa menestysreseptin, mutta niin vain Italiaan sijoittuvasta Nine-musikalista tuli floppi joka osa-alueella. Lähes 80 miljoonaa taalaa maksanut leffa näyttää upealta. Jokaisen valospotin suunnitteluun on käytetty aikaa muutaman perhepizzan verran ja visuaalisesti näky onkin loistelias. Osin Cinecittan kuuluisilla studioilla kuvattu leffa kylpee lämpimissä väreissä. Tosin takaumat ohjaaja on halunnut erotella mustavalkofilkalla, kuinkas muuten. Ja kun vielä Elokuvaohjaaja Guido Continin roolissa nähdään luonnenäyttelijöiden parhaimmistoon kuuluva Daniel Day-Lewis - jota ympäröi toinen toistaan kauniimmat ja kuuluisammat Hollywood-tähdet - kaiken pitäisi olla enemmän kuin kunnossa. Mutta tempo ja tunnelma kusevat pahasti nilkoille.

Ympäri mennään, yhteen tullaan. Niin ainakin Ninen kohdalla, joka perustuu samannimiseen Broadway-musikaaliin, joka taasen on Federico Fellinin 8½:n näyttämöadaptaatio. Nyt siis palataan filmin pariin, mutta melko väkinäiseksi tunnelma jää. Käsikirjoitusvaiheessa Nine on ollut luultavasti ihan huippukamaa, mutta takaumat, liian pitkiksi venytetyt biisit ja niiden kulkeminen paralleelina itse tarinan kanssa, muodostavat leffan päälle inhottavan nihkeän kalvon. Italia-nimistä leffaa kaavaileva Guido eksyy omien naisvalloitustensa labyrinttiin, ja on sanomattakin selvää, että hamehelmat eivät oleellisesti paranna keskittymiskykyä. Niin käy myös itseriittoiselle Guidolle, joka saa tarinan aikana muistutuksen kuolevaisuudestaan. Miehen naisseikkailut käydään läpi laulun voimin. Parhaiten lauluista suoriutuvat Judi Dench ja Marion Cotillard. Kate Hudsonin, Penelope Cruzin ja Nicole Kidmanin tehtäväksi jää keimailu ja pyllyn pyöritys. Guidon äiti (Sophia Loren) ilmestyy haamuna muistelemaan poikansa nuoruutta. Tässä on jo kelauksen paikka.

Biisit on jaettu blokkeihin, jotka on veivattu mukaan lähes minuutin tarkkuudella. Performansseja katselee vielä mieluusti, mutta muutamat väkinäiset jollotukset kuulostavat lähinnä täytekamalta. Daniel Day-Lewis suoriutuu omista lauluistaan mukavasti, mutta ihan lavalle asti miestä ei sietäisi päästää. A Call From the Vatican (Cruz) ja Unusual Way (Kidman) eivät toimi. Kate Hudsonin esittämä Cinema Italiaano tuntuu olevan väärässä porukassa. Potkua ja rytmiä kyllä löytyy, mutta mahtipontisuus muuttuu Hudsonin käsittelyssä lehmipoikien ja saluunaveijareiden kosiskelubiisiksi. Tällä kertaa Marshall ei pääse haluamaansa ytimeen, ja se on luultavasti tuntunut myös tuottajien lompsassa.

Pisteet: **
Teksti: Jaakko Jäntti
Kuvat: Relativity Media

Nine (Nine)
Ohjaus: Rob Marshall
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Penélope Cruz, Nicole Kidman, Judi Dench, Kate Hudson, Sophia Loren, Stacy Ferguson , Marion Cotillard
Käsikirjoitus: Michael Tolkin, Anthony Minghella
Valmistumisvuosi: 2009
Kesto: 1 h 58 min
Maahantuoja: Oy Future Film Ab

DVD LISÄTIEDOT
DVD kuvaformaatti: 16:9 Anamorphic widescreen 1.77:1
DVD ääniformaatti: Dolby digital 5.1 / englanti
DVD tekstitykset: suomi, norja, ruotsi
DVD sisältää myös: