Varas, prinsessa ja ihmiskunnan tuho
Tales of Vesperian maailma pyörii entisaikojen teknologian voimalla. Eräs niistä luo puhdasta
juomavettä kaupungin köyhälistölle. Peli alkaa siitä, kun tämä esine varastetaan ja köyhien
puolella oleva entinen ritari ja nykyinen varas Yuri Lowell yrittää saada varkaan kiinni. Hän jää
kuitenkin kiinni ja joutuu vangituksi. Paetessaan vankilasta hän törmää prinsessa Estellaan, joka
etsii Yurin lapsuudenystävää. Tästä tilanteesta käynnistyy seikkailu, joka on päätymässä monien
enemmän tai vähemmän yllättävien mutkien kautta ihmiskunnan tuhoon, joka pelin sankareiden olisi
tietenkin estettävä.
Tarina tekee tehtävänsä, vaikka siinä onkin liian paljon tylsiä suvantokohtia. Hahmot ovat
osittain onnistuneita, osittain tylsiä anime-kliseitä kierrättäviä tapauksia. Sen verran täytyy
nostaa hattua, että päähahmo Yuri on ehkäpä paras miespäähahmo Tales of -pelisarjassa tähän
mennessä. Hänen hahmonsa on pidettävä ja moniulotteinen, jopa yllättävänkin uskottava tällaiselle
roolipelille. Siksi häiritseekin sitäkin enemmän, kuinka osa hahmoista on pilattu ärsyttävillä
luonteilla. Miksi hahmokatras pitää pilata suutaan joka välissä soittavalla pikkulapsella tai liian
monesti jo nähdyllä naiivilla ja kömpelöllä prinsessalla? Vaikka kyseiset hahmot pyrkivätkin
välillä latistamaan tunnelmaa, Tales of Vesperian seikkailu tempaisee epätasaisesta
tarinankerronnasta huolimatta pelaajan mukaansa.
Tales of -sarjan pelit ovat aina tarjonneet hauskoja ja nopeatempoisia reaaliaikaisia
taisteluita eikä Tales of Vesperia ole poikkeus. Pohjalla on hyvin yksinkertainen, mutta kuitenkin
tarpeeksi syvällinen taistelusysteemi. Pelaajalla on pelin edetessä kasvava liuta erilaisia
taikoja, erikoisliikkeitä ja normaaleja hyökkäyksiä käytettävänään. Ne suoritetaan yksinkertaisesti
painamalla yhtä kahdesta hyökkäysnapista ja työntämällä samalla tattia johonkin suuntaan. Eri
liikkeitä voi yhdistellä monipuolisesti erilaisiksi liikesarjoiksi. Taitavimpien pelaajien käsissä
kombot voivat kasvaa monenkymmenen iskun pituisiksi vihollisten löylytyksiksi ja huonoimmatkin
pelaajat saavat ihan näyttävää jälkeä aikaiseksi. Taisteluihin voi osallistua yhteensä neljä
pelaajaa, mikä nostaa taisteluiden hauskuuden uudelle tasolle. Kotoa pitää tosin löytyä neljä
ohjainta, sillä useamman pelaajan taistelut eivät onnistu netin välityksellä.
Mitäpä olisi roolipeli ilman jonkinlaista hahmonkehitystä. Taisteluista saatavat kokemuspisteet
kasvattavat tuttuun tapaan hahmojen voimakkuutta ja kestävyyttä tasojen noustessa. Taitojen
oppiminen hoidetaan eri tavalla kuin aikaisemmissa sarjan peleissä. Käytettävät taidot on aluksi
sidottu hahmojen varusteisiin. Kunhan pelaaja saa tarpeeksi oppimispisteitä, hahmot eivät enää
tarvitse käytettyjä varusteita kykyjen käyttämiseen. Systeemi toimii hyvin, vaikka vaatiikin aika
ajoin turhankin paljon grindaamista, jotta hahmoille voisi vaihtaa uudet paremmat aseet ja
suojat.
Tales of Vesperia on pelillisesti perinteinen roolipeli. Peli etenee kaupungista toiseen ja
niiden välillä on erilaisia luolastoja ja mystisiä metsiä. Pääseikkailu etenee varsin
suoraviivaisesti, mutta pelistä löytyy erilaista ylimääräistä tekemistä, kuten areenataisteluita,
noutotehtäviä, vapaaehtoisia loppareita ja minipelejä, jotka tuovat sopivasti sivupolkuja matkaan.
Osa sivutehtävistä on tylsiä ja onneksi myös melko lyhyitä, toiset ovat vähän pidempiä ja tarjoavat
paremman palkinnon niiden suorittamisesta.
Osa-aikamykkiä
Ilmeisesti tilanpuutteen vuoksi Tales of Vesperian Xbox 360-versiossa on paljon
ääninäyttelemätöntä dialogia. Hyvänä puolena ääninäyttely on kautta linjain erinomaista, muutamia
yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Vesperia on nättiä katsottavaa. Välillä tuntuu kuin
katsoisi interaktiivista animea eikä niinkään 3D-peliä. Grafiikat ovat tyyliltään varsin
yksinkertaiset, mikä johtaa joihinkin melko mitäänsanomattomiin ympäristöihin. Kaiken kaikkiaan se
on kuitenkin yksi näyttävimmistä piirrostyylisistä peleistä, joita on ikinä julkaistu.
Vesperia on kaikin tavoin tyypillinen Tales of -sarja julkaisu. Siinä missä sen taistelusysteemi
voittaa suurimman osan kilpailijoistaan ja maailmasta löytyy paljon mielekästä tekemistä, sen
tarina voisi olla parempikin ja luolastojen suunnittelussa olisi voitu ajoittain käyttää enemmän
mielikuvitusta. Pelkän Xbox 360:n omistaville JRPG-faneille Tales of Vesperia on pakko-ostos. Jos
omistaa sekä Xbox 360:n että PS3:n, kannattaa miettiä hetki ostaako vielä Tales of Vesperiaa Xbox
360:lle vai odotteleeko toivottavasti jossain välissä länsimaissakin julkaistavaa PS3-versiota,
johon on tehty varsin mittava lista parannuksia ja lisäyksiä.
Petteri Kaakinen