29.09.2009 10:47

Rag Doll Kung-Fu: Fists of Plastic (PS3)

Tunnustakaa pois, muoviset actionfiguurit ovat hauskoja ja vanhat taistelulajielokuvat ne vasta viihdyttävätkin. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään räsynukkefysiikkaan, ei lopputulos voi olla kuin puhdasta kultaa.

Loistava konsepti ja hullunhauska asenne ei kuitenkaan itsessään riitä, tarvitaan myös peli. Rag Doll Kung-Fu yrittää kovasti, mutta riittääkö hupaisassa teoksessa imua vielä ensi-ihastuksen jälkeenkin?

Yksi asia ainakin on selvää alusta asti. Jotta pelistä saisi irti hetken hupia enemmän, tarvitaan peliin mukaan kavereita. Ei mitään nettituttavuuksia vaan oikeita ihmisiä, jotka voivat istua samalle sohvalle ottamaan mittaa muovimiehistä. Rag Doll Kung-Fu ei nimittäin sisällä verkkomoninpeliä ja yksinpelitarjontakin rajoittuu tutoriaalinomaisiin haasteisiin ja tietokonevastustajien kurittamiseen. Kaikkihan tiedämme, kuinka hauskoja tappelupelit ovat tekoälyvastustajien kanssa.

Räsynuket rähisevät

Pelissähän on kyse lopulta hyvinkin perinteisestä päähänlyöntikilpailusta. Ruudulla on parhaimmillaan neljä vaihdettavista muoviosista kasattua nyrkkisankaria. Oli kyse sitten polttopallosta, kukkulan kuninkaasta tai ihan vain tavallisesta kahinasta, on pääpaino kaoottisessa kung-fu-taistelussa.

Hauskaa nahistelu kieltämättä on. Hilpeän muoviset ukot liikkuvat höperön räsynukkemaisesti. Tavalliset iskut ja potkut taiotaan napinpainalluksilla vasemman tatin osoittamaan suuntaan. Liikkeentunnistusta hyödyntävät erikoisliikkeet aiheuttavat pientä liikettä myös ruudun toisella puolella.

Välillä kentälle putoaa monenlaista rojua, joiden sisältä voi löytää terveyttä palauttavaa ruokaa tai muuta mukavaa. Satunnaisesti löytyvillä aseilla huitominen molempia tatteja hyödyntäen on myös vallan naurattavaa sähellystä.

Peli unohtui

Muoviukkoideaa hyödynnetään hahmoeditorissa, jossa erilaisista ruumiinosista saa rakennettua mitä hullunkurisimpia taistelijoita. Kaikki palaset eivät ole käytössä heti, vaan niiden avaamiseksi pitää tahkota pelin yksinpelihaasteita ja erilaisia saavutuksia. Valikoima voisi olla laajempikin, tosin lisäosia on jo lupailtu.

Käytännössä kokonaan puuttuvan yksinpelin vuoksi Rag Doll Kung-fu:lla on vain yksi pätevä käyttötapa. Se on mitä mainiointa satunnaista viihdettä yhden tai useamman kaverin kanssa nautittuna. Tarkoituksellisen muovinen grafiikka on laatutyötä ja taustat tavoittavat hyvin pienoismallimaisen tunnelman. Viimeisen päälle raivostuttava tunnusmusiikki sopii kieli poskessa väännettyyn kokonaisuuteen kuin nenäproteesi kung-fu-nuken päähän.

Kokemus ei vain ole kovin pitkäikäinen. Näistä aineksista saisi leivottua vaikka minkälaista pelattavaa, joten tyytyminen samalla konsolilla pelattavaan hauskaan mutta pohjimmiltaan perinteiseen moninpelimäiskeeseen on pieni pettymys. Nettipeli ja enemmän lihaa yksinpelin luurangon ympärille, niin Rag Doll Kung-fu:a uskaltaisi jo suositella, tällaisenaan se jää harmillisen vajaaksi.

Juho Anttila