10.01.2012 16:57

El Shaddai: Ascension of the Metatron (PS3, Xbox 360)

Joskus outous kannattaa. Japanista on tullut monen monta outoa peliä ja jotkut niistä ovat olleet pieniä hittejä. Oli miten oli, El Shaddailla on ainakin heti yksi asia puolellaan: se on pirun kaunis peli.

El Shaddai, tai koko nimeltään El Shaddai: Ascension of the Metatron, on toimintatasohyppely, joka ammentaa vaikutteensa muinaisista juutalaisista teksteistä. Outoudet eivät lopu tähän, mutta se on alku, jonka läpi tiiraamme hyvin outoa lopputulosta.

Peli sisältää elementtejä useista eri genreistä. Toisaalta osa pelistä muistuttaa God of Warin ja Devil May Cryn kaltaista toimintapeliä. Toinen osa pelistä on Marion tyylistä 2d-tasohyppelyä. Kolmannessa peli muuttuu hetkeksi moottoripyöräilyksi. Tämä kaikki pelissä, joka sisältää roppakaupalla Vanhan testamentin hahmoja.

Kuten oletettua Hanok on Valittu. Hänelle on suotu tehtävä, jonka tavoite on puhdistaa maailmaa kahdeksasta langenneesta enkelistä. Jos Hanok epäonnistuu, Jumala päättää ihmiskunnan päivät jättitulvalla. Parasta pistää töpinäksi siis – tai muuten käy koko ihmiskunnan kehnosti.

Hillittyä yksinkertaisuutta

Onneksi Hanok on käytännössä kuolematon tehtävänsä ajan. Epäonnistuneen taistelun jälkeen pelaaja voi nousta pystyyn, kunhan osaa rämpätä nappejaan tarpeeksi lujaa. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin luulisi, sillä jokaisella kuolemalla nappeja pitää hakata aina vain nopeampaa.

Mistä tulemmekin taisteluihin: ne ovat järkyttävän yksitoikkoisia. Vastustajia on vain muutamaa hassua eri tyyppiä, jotka on käyty läpi jo ensimmäisen kolmen luvun aikana. Vastustajat käyttävät kolmea eri asetyyppiä, jotka ovat myös ne ainoat, joihin pelaaja pääsee käsiksi. Nämä ovat klingonien bat'lethia muistuttava arch, pikkuohjuksia ampuva gale ja rautahansikkaita muistuttava veil. Nämä muodostavat kivi-paperi-sakset-tyylisen dynamiikan toistensa välille. Harmi vain, että sen parinkymmenen taistelun jälkeen homma menee täysin rutiiniksi. Nähdessään tietyn aseen tietää sille selkeän vastavoiman eikä kuvio muutu oikein mihinkään.

Taistelujärjestelmä itsessään on myöskin suhteellisen yksinkertainen. Hyökkäysnappeja on yksi ja pelaajan naputtama rytmi määrää millaisia hyökkäysketjuja Hanok tekee. Tämän lisäksi pelissä on torjuntanappi, jolla pelaaja pystyy oikein ajoitettuna torjumaan ison osan hyökkäyksistä. Miksei kaikkia? No, El Shaddai haluaa, että osa hyökkäyksistä päästää pelaajan välipätkään.

Pomotaistelut rikkovat perustaisteluiden kaavaa monellakin hämmentävälläkin tapaa. Usein niistä ei nimittäin tiedä, ovatko ne edes voitettavissa. Osa pomovastuksista ilmestyy kesken perustaistelun, lyövät kerran kaikkien pelaajan suojausten läpi ja käynnistävät välianimaation, jonka aikana pelaaja haukutaan kyvyttömäksi. Sen jälkeen meno kuitenkin jatkuu siitä pisteestä, missä näin tapahtui - peli on siis suunniteltu lannistamaan pelaaja tasaisin väliajoin. Sitä ei kuitenkaan tehdä antamalla voitettavaa haastetta, vaan täysin mahdottomilla taisteluilla. Alun välipätkässä sen tavallaan ymmärtää, mutta moisia taisteluita tuupataan tasaisin väliajoin.

Toisaalta peli vaihtuu aina vähän väliä sivuttain skrollaavaksi tasohyppelyksi. Kentät voisivat tuoda vaihtelua muuten itseään toistaviin 3d-osioihin, mutta valitettavasti 2d-osiot muuttuvat pidemmässä juoksussa vain samoiksi tylsiksi tappeluiksi, mutta vain yhdellä ulottuvuudella vähemmän.

Silmänkarkkia ämpäreittäin

Jos pelisuunnittelu onkin yksinkertaista, niin jo alussa näkee mihin suurin osa kehitysajasta on käytetty. El Shaddai on nimittäin käsittämättömän kaunis. Se ei tyydy vain yhteen graafiseen tyyliin vaan heittää pelaajan eteen aina vain uusia alueita, jotka poikkeavat täysin edellisestä. Vehreä vyöhyke vaihtuu silmänräpäyksessä teknopainajaiseen, joka taas vaihtuu sarjakuvamaiseen tundraan. Graafikoiden mielikuvituksesta vuotaa ties minkälaista maisemaa, jota säestää hämmentävä jazzahtava orkestraalinen taustamusiikki.

El Shaddaissa on paljon outoa outouden vuoksi, mutta valitettavan vähän siitä outoudesta yltää itse pelisuunnittelun tasolle. Tämä on harmi, sillä näistä lähtökohdista olisi syntynyt paljon mielenkiintoisempikin peli. Nyt käteen jäi keskinkertainen mätkintä tavallista oudommilla lisäaseilla.

Eric Hartin