06.11.2009 15:24

Brütal Legend (PS3, Xbox 360)

Brütal Legend on peli, jonka ennakkomainonta on kutitellut metallimusiikin ja toimintamäiskeen ystäviä jo hyvän aikaa. Mikä voisikaan olla hienompaa, kuin teurastaa laumoittain demoneita klassisen hevin tahtiin? Tim Schafer ei ole kuitenkaan tyytynyt tähän. Omaperäisistä ja hienoista, mutta kaupallisesti usein flopanneista peleistä tuttu herra on lyönyt samaan läjään useammankin erilaisen pelityypin. Lopputulos onkin melkoinen pala purtavaksi.

Useita pelityyppejä sekoittavat teokset kompastuvat valitettavan usein omaan näppäryyteensä. Erilaiset genret eivät välttämättä sovi kovin hyvin yhteen eivätkä sillisalaatin eri osiot myöskään jaksa aina seistä tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Brütal Legendkaan ei onnistu tällä saralla täysin virheettömästi, mutta se ei haittaa, sillä jotain oleellista on tehty isosti oikein.

Krominhohtoinen konsepti

Jokainen, joka on viettänyt nuoruutensa heavy metallin parissa, on varmasti ainakin joskus miettinyt, minkälainen olisi se maailma, jota esimerkiksi Judas Priestin klassiset levynkannet kuvaavat. Brütal Legend pukee nämä kuvitelmat pelin muotoon tavalla, joka voi syntyä vain aidosta metallimusiikin ymmärtämyksestä.

Pelin päähenkilö, Jack Blackin esittämä roudari Eddie Riggs päätyy verisen lavaonnettomuuden seurauksena krominhohtoiseen maailmaan, jossa ihmiset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan synkkää demoniarmeijaa vastaan. Vähästä hätkähtämätön Eddie on juuri se moottori, joka tarvitaan, jotta alistetut ihmiset uskaltavat nousta vastarintaan. Miehen kokoinen kirves sekä tulta ja salamoita syöksevä kitara auttavat asiassa toki myös.

Metallimusiikki suorastaan huokuu jokaisesta Brütal Legendin maailman nurkasta. Raunioituneen, aiemmin mahtavien titaanien hallitseman maailman maanmerkit ovat kuin suoraan levynkansista repäistyjä. Kitaroita, vahvistinvalleja, pedon merkkiä näyttäviä patsaan käsiä, mutta yhtä lailla myös synkkiä hautausmaita, kuumia viidakoita ja pohjoisen hyistä lumimyrskyä. Joillekin tämä on ehkä helvetti, mutta Eddie on metallinhohtoisessa maailmassa oitis kuin kotonaan.

Raskas teema toistuu myös kasveissa ja eläimissä. Puut kasvavat olutta ja pakoputkia, villisian ja moottoripyörän ristisiitokset laiduntavat vuorten juurella ja viidakkoa hallitsee lauma lasersäteitä silmistään ampuvia panttereita. Eikä hahmogalleria jää tällä rintamalla toiseksi. On moshaajia ja moottoripyöräilijöitä siinä missä myös vaikkapa KISS-naamioituja amatsonisotureita.

Murskaava äänivalli

Peli, joka ammentaa sielunsa metallimusiikista, ei olisi mitään ilman asianmukaista ääniraitaa. Näin musiikkipelien luvattuna aikana on suorastaan huvittavaa, että vuoden vahvin soundtrack löytyy teoksesta, joka ei ole muovisoittimia nähnytkään. Brütal Legend sisältää yli 100 alkuperäistä metallikappaletta, joita voi kuunnella kruisaillessaan ympäri avointa pelimaailmaa Eddien rakentamalla taisteluautolla.

Valikoima sisältää monipuolisen kattauksen sekä vanhoja klassikoita että vähemmän tunnettuja siivuja. Kappaleiden laatu on suorastaan huikea. Mukaan ei ole lipsahtanut alkudemossa kuullun uusiometallivetäisyn lisäksi yhtään huonoa biisiä, sen sijaan jotkut vetäisyistä saavat vanhan fanin suorastaan hurraamaan. Kaikki kappaleet eivät soi alusta saakka, vaan valikoimaa laajennetaan tarinan edetessä ja piilotettuja salaisuuksia etsiessä.

Laadukas ääninäyttely tukee musiikin luomaa tunnelmaa. Sellaiset legendat, kuin metallin vartijaa esittävä Ozzy Osbourne, bassoparantaja Lemmy Kilmister ja kaksoisroolissa loistava Rob Halford myisivät jo pelkillä nimillään, mutta herrat osoittavat myös osaavansa näytellä. Tim Curry tekee jälleen kerran moniulotteisen pääpahiksen ja Jack Black hoitaa pääroolin kotiin todella vakuuttavasti.

On siellä pelikin

Äänimaailmaa ja tunnelmaa hehkuttaessa on helppo unohtaa, että Brütal Legend sisältää myös pelin, eikä aivan huonon sellaisen. Mainitsinkin jo avoimen pelimaailman ja kruisailun. Peruspelaaminen koostuukin maailman tutkimisesta joko jalan tai auton kyydissä, sivutehtävien tekemisestä sekä hienon, mutta harmillisesti hieman lyhyen tarinan seuraamisesta.

Taisteleminen on kirveellä ja kitaralla säestettyä sujuvaa mätkettä. Mainitsemisen arvoisena erona tyypilliseen hack'n'slashiin Eddie voi muodostaa kenen tahansa liittolaisen kanssa taisteluparin, jolloin käyttöön saadaan uusia ominaisuuksia. Ryhmätyö tuokin mukavaa vaihtelua peruspelaamiseen.

Joukkuetoiminta korostuu tarinan edetessä, kun eteen isketään moninpelinäkin toimivia lavataisteluita. Resursseina toimivat fanit ja erilaisten yksiköiden värvääminen muistuttavat reaaliaikanaksutteluita, mutta itse pelaaminen tuo ennemmin mieleen hieman laajennetun Overlordin.

Yhteenotot jakavat mielipiteitä. Strategikot ahdistuvat, kun joukkojen tarkka koordinointi käy liian vaativaksi. Idea ei olekaan leikkiä hevikenraalia. Taisteluista saa eniten irti, kun hoksaa vain liikutella suuria massoja avainpaikkoihin ja osallistua itse verenvuodatukseen keskellä kiihkeintä etulinjaa.

Moninpeli on lavataisteluiden mutkattomasta luonteesta johtuen raivokkaan nopeatempoista. Harmillisesti PlayStation 3:n omistajat joutuvat tällä kertaa nostamaan tyhjän verkkopeliarvan. Verkkopeliarkkitehtuurissa oli ainakin testijakson aikana jotain pahasti rikki, eikä peliseuran etsimisestä meinannut tulla oikein mitään katkeilevien yhteyksien vuoksi. Toivottavasti vika korjataan mahdollisimman pian, Xbox 360:lla ongelmia ei foorumikirjoitusten perusteella ole juuri nähty.

Brütal Legend on arvostelijalle hankala pala. Teos kärsii monista avoimen maailman pelien helmasynneistä, päällimmäisenä itseään toistavat sivutehtävät ja liian lyhyt tarina. Lavataistelut ovat myös välillä liiankin kaoottista mäiskettä, mikä tuskin miellyttää kaikkia.

Pelin ytimessä sykkii kuitenkin valtavan suuri metallinen sydän. Jos hevimusiikki kiehtoo edes hieman, on helppo antautua upean tunnelman vietäväksi ja katsoa pikkuvikoja läpi sormien. Niille, jotka eivät hevin päälle juuri ymmärrä, Brütal Legend toimii parhaana mahdollisena oppituntina siitä, mikä murisevissa kitaravalleissa ja aggressiivisissa vokaaleissa jaksaa kiehtoa tuhansia ja taas tuhansia metallipäitä.

Juho Anttila